Takaisin huipulle – tekonivelleikkaus palautti liikunnallisen elämän

Ennen tekonivelleikkausta

Olin kärsinyt jo hieman pidemmän aikaa vasemman lonkan ajoittaisista kivuista. Vuoden 2020 syksyllä jouduin lopettamaan lenkkeilyn pahenevien kipujen vuoksi. Lopulta hakeuduin työterveyteen maalis- huhtikuun vaihteessa 2021, josta sain lähetteen röntgeniin. Molemmissa lonkissa todettiin nivelrikko ja sain lähetteen HUSiin ortopedille. Ortopedi totesi leikkaustarpeen vastaanotollaan 2.6.2021, mutta ilmoitti samalla, että leikkausjono on vähintään 8 kuukauden mittainen ja silloin leikattaisi vain vasen lonkka. Leikkauksen jälkeen menisi noin kaksi vuotta ennen oikean lonkan leikkausta.

Hoidettavaksi Coxaan

Saatuani ”tuomion” molempien lonkkieni leikkaustarpeesta, epävarmuus leikkauksen ajankohdasta alkoi mietityttää. Juttelin asiasta ystävieni kanssa ja ensin yksi, sitten toinen ja lopulta vaikka kuinka moni suositteli joko omasta tai jonkun ystävänsä kokemuksesta Coxaa. Juhannusviikolla sitten soitin Coxan ajanvaraukseen. Päädyimme varaamaan ajan Mika Niemeläiselle (hoitaja kysyi, kenelle haluaisin ajan, mutta ei minulla ollut mitään käsitystä Coxan ortopedeistä – luotin siihen, että jokainen heistä on hyvä).

Puhelinpalvelussa oli erikoista se, että puhelimeen vastattiin käytännössä heti kun soitin, puhelun siirto sujui samalla tavalla ja molemmat henkilöt, joiden kanssa keskustelin ensimmäisenä päivänä, olivat todella ystävällisiä, jopa iloisen kuuloisia. Seuraavalla viikolla sama toistui, joten kyse ei nähtävästi ollut mistään ”sattumalta hyvä päivä”-tilanteesta. Olin aivan hämmästynyt, kun pystyin jopa valitsemaan itselleni kaikkein sopivimman päivän ja kellonajan ortopedin tapaamiselle. Puheluista jäi hyvä mieli. Suosittelen 10/10.

Ensivierailu Coxassa on nähtäväsi aika monelle seikkailu – sen verran monta käännöstä ja mutkaa on Taysin pääaulasta Coxan tiloihin. Pääaulasta saamani ohjeet olivat hyviä ja kun pariin kertaan hieman mietin kulkusuuntaa, heti joku Taysin henkilökuntaan kuuluva oli kysymässä mihin olin menossa ja ohjeisti eteenpäin. Tässä kohdassa oli minulle kaksi ihmetystä herättävää asiaa. Ensinnäkin käytävillä oli henkilökuntaan kuuluvia henkilöitä ja toiseksi, he auttoivat ihan oma-aloitteisesti, vaikka en ehtinyt edes kysyä. Sama jo puhelinkeskusteluissa kokemani iloisuus sekä reippaus vaikutti jatkuvan myös sairaalan käytävillä.

Ortopedi Mika Niemeläinen tuntui olevan varsin hyvin perillä minun tilanteestani ja keskustelu sujui enemmänkin niin, että hän kyseli minulta, miltä minusta tuntuu ja mitä minä haluan/toivon sekä kertoi sen jälkeen mitä eri vaihtoehtoja on valittavanani. Lopulta päädyimme siihen, että molemmat lonkat leikataan samalla kertaa. Molempien lonkkien leikkaamiseen ei lokakuulta (tämä ajankohta oli minun toiveeni, sillä olin lähdössä vaellus- ja sukellusmatkalle Galapagos-saarille helmikuussa 2022) näyttänyt löytyvän aikaa, mutta Mika arveli, että aika pystyttäisi järjestämään muuttamalla hieman hänen päiviensä sisältöjä toiseen järjestykseen.

Minulla riitti mietittävää kotimatkalle. Yksi ja sama vaiva (lonkkien nivelrikot), kaksi eri julkisen terveydenhoidon sairaalaa/ortopedia, mutta niin täydellisen erilainen kokemus ja tunne. Mika keskusteli kanssani kuin ihminen ihmiselle, selitti mitä hän tekee (mittasi rotaatioita ja jalkojen pituuksia yms.) ja kertoi leikkauksesta ja monesta muustakin asiasta. Miten ihmeessä ortopedi vielä alkaa itse katselemaan omaa kalenteriaan ja pohtimaan, miten potilaan toive leikkausajankohdasta voitaisiin täyttää? Jos HUS sai kouluarvosanan 4, niin Coxa sai arvosanan 20 (ei siis edes 10 vaan tuplasti sen).

Tekonivelleikkaus

Leikkaus järjestyi lokakuiselle perjantaille ja torstaina oli edessäni valmistelukäynti. Jännitti. Enemmän se, että kaikki olisi kunnossa leikkausta varten kuin itse leikkaus. Mutta vastaanotto Coxassa oli jälleen kerran ”tuttua kamaa” – rentoa ja hyväntuulista. Poissa oli kiireen ja kireyden tuntu, mihin niin kovin usein törmää terveydenhuollossa. Sain jälleen kerran loistavaa palvelua. Kaikki oli kunnossa leikkausta varten ja saatuani selkeät ohjeet iltaa sekä aamua varten, siirryin viereiseen hotelliin tekemään viimeisiä työtehtäviäni ennen leikkausta ja arvioitua kuukauden sairaslomaa.

Itse leikkauspäivästä en muista paljoakaan. Aamulla aikaisin odottelimme muiden leikkauspotilaiden kanssa nimeämme huudettavan ja siirryimme sitten yksitellen ”prosessiin”. Sen muistan, että leikkaussalissa oli joukko iloisesti rupattelevia henkilöitä, jotka näyttivät tietävän tarkkaan, mitä tekevät. Jalkoihini tehtiin merkinnät ja sitten seuraavaksi heräsin potilashuoneestani. Olen varmaan ollut hereillä myös siinä välissä, mutta siitä minulla ei ole mitään mielikuvaa.

Kuntoutus alkoi suunnilleen heti herättyäni. Ensimmäiset kuntoutusliikkeet vaikuttivat naurettavan pieniltä ja helpoilta – kunnes kokeilin niitä tehdä. Polven koukistaminen ja kantapään vetäminen patjaa pitkin oli melkoinen ponnistus. Ja vuoteen laidalle istumaan nouseminen ei olisi mitenkään onnistunut ilman tankoa, josta pystyi käsin nostamaan yläkropan ylös. Fysioterapeutti opetti, tuki ja tsemppasi. Hoitajat avustivat ja kaikilla näytti olevan kunnon tsemppimeininki päällä. Hoitajat jaksoivat käydä kysymässä vointia ja tarpeita läpi vuorokauden. Huolehtivat, että minulla varmasti oli kaikki hyvin. Oli lähes sääli lähteä sunnuntaina kotiin, sillä niin hyvää huolenpitoa sain osakseni.

Leikkauksesta toipuminen

Vaikka itse kokemus leikkauksesta ja sitä edeltäneistä toimista oli tärkeitä, niin kaikkein tärkeintä minulle on tietysti leikkauksen vaikutukset elämänlaatuuni. Nyt reilut puolitoista vuotta leikkauksen jälkeen uskallan jo sanoa, että leikkaus onnistui kohdallani loistavasti. Toipuminen oli nopeata, se yllätti niin minut kuin kaikki läheisenikin. Leikkauksen jälkeisenä maanantaina aloitin työt (eli sairasloma jäi vain leikkauspäivän mittaiseksi). Luovuin särkylääkkeistä viikon kuluttua leikkauksesta, koska särkylääkkeiden vaikutuksen alaisena en tunnistanut, milloin olin rasittanut lihaksiani tarpeeksi (treenasin liikaa ja jalkani turposivat aika pahasti). Treenasin fysioterapeuteilta saamien ohjeiden mukaisesti useita kertoja päivässä. Jatkoin treenejä oman fysioterapeuttini kanssa neljän viikon kuluttua leikkauksesta.

Nyt voin ehkä jo tunnustaa, että seitsemän viikon kuluttua leikkauksesta kävin pelaamassa ensimmäisen kerran yhdeksän reikää golfia (uskalsimme lähteä jouluksi Kap Verdelle lomailemaan, koska toipumiseni oli sujunut niin hyvin). Helmikuun vaellus- ja sukellusmatkamme sujui erittäin hyvin. Muutenkin elämäni on mallillaan. Saan taas itse puettua sukat jalkoihini. Voin juosta lyhyitä (max. 10 km) lenkkejä ilman kipuja. Lonkkani eivät millään tavoin rasita elämääni. Viimeiseen testiin uudet lonkkaniveleni pääsivät tämän vuoden helmikuussa, kun vaelsimme vaimoni kanssa Kilimanjaron huipulle (Uhuru Peak, 5.895 m). Kuusi päivää telttamajoituksessa, reilut 80 km kävelyä, nousumetrejä yhteensä noin 5.000 hyvin vaihtelevassa maastossa.

En tiedä, ketä kaikkia minun pitäisi Coxassa kiittää, mutta ainakin seuraavat henkilöt esiintyvät Kanta- palvelun teksteissä: erikoislääkäri Mika Niemeläinen, fysioterapeutti Milka, fysioterapeutti Sanna, sairaanhoitaja Hilkka, sairaanhoitaja Sini, fysioterapeutti Katja sekä erikoislääkäri Jyrki Nieminen. Tämän lisäksi haluan kiittää niitä lukuisia muita ammattilaisia, joiden työn tuloksena sain nauttia etuoikeutetusta asemasta Coxan potilaana sekä olen saanut liikunnallisen elämäni takaisin. Kiitokseni kuuluvat niin sairaalan tilojen siisteydestä vastaaville ”näkymättömille” siivoojille kuin aulan neuvonnassa työskenteleville oman työnsä asiantuntijoille, unohtamatta perushoitajia tai ruoka- ja vaate-/tekstiilihuoltoa tekeviä työntekijöitä. En pysty luettelemaan erikseen kaikkia ammattiryhmiä, koska en tiedä, ketä kaikkia Coxassa työskentelee, mutta uskon, että näin loistavaa kokemusta ei pystytä tarjoamaan ilman, että jokainen sairaalassa työskentelevä hoitaa vähintäänkin omat työtehtävänsä korkealla ammattitaidolla sekä positiivisella ammattiylpeydellä. On hienoa olla suomalainen veronmaksaja, kun maksamillaan veroilla saa näin ensiluokkaista ja vaikuttavaa palvelua. Suuri kiitos teille kaikille! Olkaa ylpeitä tekemästänne työstä.