Hoito ilman leikkausta

Liikunta ja lepo

Esimerkiksi kävely, hiihto, pyöräily ja uinti sopivat useimmille nivelrikosta kärsiville – samoin kuntosalin soutu- tai pyöräergometrillä harjoittelu. Myös arkiaskareet ja hyötyliikunta vaikkapa puutarhanhoidon, lumenluonnin tai marjastuksen muodossa sopivat hyvin – ne vilkastuttavat verenkiertoa ja pitävät lihaskuntoa yllä. Tyypillisiä riskilajeja ovat erilaiset palloilut.

Lihasvoiman harjoittaminen on nivelrikon itsehoidossa tärkeää, samoin venyttely ja jalkojen tai käsien ojentelu esimerkiksi jumppakuminauha vastuksena. Liikkeet aktivoivat liikeratoja ja hillitsevät nivelten jäykistymistä.

Jos olet epävarma harrastamasi lajin turvallisuudesta oireilevalle nivelellesi, asiasta kannattaa keskustella fysioterapeutin tai lääkärin kanssa. Päivärytmiä koskeva perusohje on vaihdella päivän aikana liikkeen ja levon jaksoja ja jakaa liikkumista osiin. Voit vaihtaa esimerkiksi yhden pitkän iltakävelyn kahteen lyhyempään lenkkiin, joista toinen sijoittuu aamuaikaan.

Laihdutus

Ylipaino on nivelrikon suuri riskitekijä. Jo muutaman kilon pudotus voi madaltaa sairastumisen riskiä merkittävästi. Jos nivelrikko on puhjennut, liikunta ei nykyisen tiedon mukaan paranna eikä pysäytä sitä, mutta se voi hoitaa ja helpottaa oireita mm. lihaskunnon ja painonhallinnan paranemisen kautta.

Liikkumisen apuvälineet

Hyvä ergonomia on hyvää nivelrikon hoitoa, sillä esimerkiksi työskentelytason korkeus ja istuma-asento vaikuttavat useimpiin meistä tuntikausia joka päivä.

Liikkumista helpottavien apuvälineiden kirjo on laaja kengän kantatyynystä rannetukeen ja kyynärsauvasta rollaattoriin. Lääkäriä tai fysioterapeuttia on syytä kuunnella, jotta apuväline tukee oikealla tavalla liikkumistasi.

Liikehoito

Nivelrikon liike- eli mobilisaatiohoito tarkoittaa fysioterapeutin nivelelle antamaa hoitoa. Liikehoito perustuu hitaaseen ja passiiviseen liikkeeseen, jonka tavoitteena on vähentää kipua ja parantaa nivelen liikettä.

Lääkitys

Tilapäinen helpotus voi löytyä ilman lääkeaineita kylmä- tai kuumahauteesta tai -geelistä. Kipua voi aluksi lievittää myös ilman reseptiä apteekista saatavilla kipugeeleillä.

Suun kautta otettavien lääkkeiden ensimmäinen vaihtoehto on vatsaystävällinen parasetamoli. Se ei rasita suolistoa yhtä paljon kuin varsinaiset tulehduskipulääkkeet, mutta auttaa kipuun usein hyvin. Jos parasetamolista ei ole apua, tulehduskipulääkkeistä voi keskustella lääkärin kanssa. Kuurien pituus on tavallisesti 7-10 päivää.

Lääkäri voi antaa niveleen noin kolme kertaa vuodessa kortisonipistoksen, joka voi vaikuttaa kipua poistavasti useiden viikkojen ajan. Toisin kuin kortisoni, hyaluronaatti on aine, jota kehossamme on luontaisesti. Lääkärit antavat sitä nivelensisäisesti pistossarjana. Teho on vaihteleva, mutta moni potilas on saanut pistossarjasta helpotuksen kivuilleen useiden kuukausien ajaksi.

Sormien kipuja voidaan hoitaa särkyvoiteilla, jotka sisältävät tulehduskipulääkettä. Lepokipuja hoidetaan toisinaan myös lievillä opiaateilla, esimerkiksi kodeiinilla tai tramadolilla.